Hereford sonnipörssi
Tammikuu 24, 2018, 02:39 *
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Tervetuloa käyttämään Hereford sonnipörssiä!
 
   Etusivu   Ohjeet Haku Kirjaudu Rekisteröidy  
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kasvaako Hereford?  (Luettu 16164 kertaa)
PekkaLah
Administrator
Sr. Member
*****
Viestejä: 385



Profiili
« : Tammikuu 03, 2010, 23:29 »

Netti pläräilyn kautta törmäsin tämmöiseen sonniin:


Syntymäpaino 45 kg
vieroituspaino 537 kg
vuodenpaino   954 kg

http://abri.une.edu.au/online/cgi-bin/i4.dll?1=2021292A&2=2420&3=56&5=2B3C2B3C3A&6=59585A222721252326

Mielpitteitä arvon raati?
tallennettu
Satu
Jr. Member
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #1 : Tammikuu 07, 2010, 15:16 »

Ou jee! Varmaan syäny horsmaa ja pajua luonnonlaitumilla Iskee silmää

Tämän tyyppisellä sonnilla kyllä taidetaan menettää jotain niistä herefordin ominaisuuksista, jotka tekevät sen niin erinomaiseksi ja sopeutuvaiseksi muuntuviin olosuhteisiin. Komea sonni, mutta ei kiitos sovi omiin jalostustavoitteisiin. Vaihtaisin jo rotua, ennemmin.

Jalostusarvo kyllä nousee noilla luvuilla kohisten- kg:lla ei takarajaa, olipa kyse sitten lihasta tai maidosta maidontuotannossa.



tallennettu
Hannele
Full Member
***
Viestejä: 108



Profiili WWW
« Vastaus #2 : Tammikuu 07, 2010, 22:21 »

En usko että tälläisellä sonnilla menetetään herefordin kykyä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin, mutta sinäänsä tästä saisi hyvän alun keskustelulle jalostusarvoista.
Itse kiinnitin huomiota kyseistä sonnia googlatessa että kanadassa ei ole lainkan hehkutettu sen painoja, mikä lienee hyvä muistutus siitä mitä ominaisuuksia siellä eläinvalinnoissa painotetaan. Kyseinen sonni oli osallistunut myös näyttelyyn joten varmaan on rakenteensakin puolesta ihan ok.
Meillä pysyvä ongelma on jalostusarvot, jotka pohjautuvat vain painoihin. En nyt tarkoita etteikö herefordikin saisi kasvaa, on tietysti muistettava että loppujenlopuksi lihantuottajan rahat tulevat myydyistä lihakiloista. Tämäkin poika on 2 vuotiaana näyttelyssä ollut suht samanpainoinen kuin kilpakumppaninsakin eli se ei edusta mitään kookkaaksi kasvavaa linjaa.
Poika on vain kasvanut nopeasti, mikä tietysti  myös on etu lihantuotannossa.
Niin kauan kun porukat tuijottavat "sokeasti" vain jalostusarvoja on kasvattajilla todella suuri vastuu huolehtia herefordin hyvien ominaisuuksien säilymisestä, emo-ominaisuudet, poikima-varmuus, utarerakenne, luonne, jalat, sorkat ym.
Punnitsemiset ja painot ovat tärkeitä työkaluja jalostuksessa, mutta meiltä puuttuu "kulttuuri" arvioida näitä muita tärkeitä ominaisuuksia. Suureksi avuksi tässä ovat tulleet LSO:n ja Atrian kasvukoe-asemat, joissa myös rakenne ja luonne saavat ansaitun huomion!

Itse uskon että pohjois-amerikassa suositut korkeamman arvosteluvarmuuden omaavat  sonnit, joilla on tyttäriä tuotannossa ja positiivinen "stayability"-indeksi eivät voi johtaa kovin pahasti harhaan. Tuotanto-olosuhteet ovat siellä kuitenkin huomattavasti rankemmat kuin meillä täällä koto-suomessa.
Ja itse sonnista, niin hyvältähän tuo ainakin meidän näytöllä näytti! Meillä kun on uusi 9:16 näyttö eikä ole saatu ratkaistua miten saisi kuvat näkymään normaaleina, kaikki on niin pitkä runkoisia että! Hymyilee leveästi
Terveisin, ja toiveekkaana odotellen että viriäisi keskustelua jalostustavoitteista, Hannele
tallennettu
marja
Jr. Member
**
Viestejä: 57



Profiili
« Vastaus #3 : Tammikuu 09, 2010, 21:41 »

Kyllä minunkin mielestäni herefoorti saa, ja pitääkin, kasvaa. Ruokaahan se tietysti tarvii kasvaakseen, mutta jos sillä hyvät kasvugeenit on, niin se kasvaa vaikka horsmalla ja pajulla, kunhan sitä on riittävästi!
Tämä pelkkiin kiloihin perustuva indeksi systeemi on tosi vajavainen jättäähän se niin monta elin tärkeää ominaisuutta kokonaan huomioimatta. Tämä systeemi luo mielestäni myös kovan vastuun kasvattajille, joiden täytyy itse suorittaa arviointia ja karsintaa näiden muiden asioiden suhteen, joita indekseissä ei huomioida.
Toi sonni näyttää kyllä hienolta, niin kuin niin moni muukin.....
tallennettu
PekkaLah
Administrator
Sr. Member
*****
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #4 : Tammikuu 12, 2010, 20:32 »

Jes Keskustelua!   Hymyilee leveästi

Maailmalla monet karjanjalostajat valikoivat eläimiänsä kasvu ja maito epd:n mukaan niin että tuotantoominaisuudet pystyvät vastaamaan kasvatusolosuhteita. Esimerkiksi monilla alueilla USA:ssa valittavan isäsonnin maito ei saa olla yli +20 ja kasvu +60. Muutoin eläinaineksesta kehittyy liian vaativaa ympäröivään elinympäristöön nähden. Se näkyy tuotannon alenemisena mm eläinten heikkona kuntona ja tiinehtymättömyytenä. Kun eläimiä on paljon aletaan puhumaan herkästi TAPPIOISTA. Mitä se olisikaan jos jouduttaisiin vielä lisäruokkimaan laitumelle Pyörittää silmiään

Mikä olisi se Suomeen sopiva eläinaines/tyyppi? Onko tällaisessa pienimuotoisessa lihantuotannossa mitään väliä, kunhan luokka on E ja rasva 2 ja teuraspaino 450-500kg? EU-tuet siloittaa pienet kauneusvirheet. Ajaako Suomalainen jalostusarvojärjestelmä karjoja kohden sellaista eläintyyppiä, jolloin muualta maailmasta tulevat karjaihmiset toteavat eläinaineksen kelvottomaksi? Voiko käydä niin että emolehmälauma alkaa kuluttamaan enemmän tuloksesta, kuin mitä jalostusarvojalostus sinne euroja tuottaa? Missä menee raja?

(Onko) VEGAS hyvä sonni siinä vaiheessa, kun todistettavasti sen lehmävasikat pystyvät tuottamaan lähes samoissa olosuhteissa kuin keskiverto Hereford lehmä ja silti jälkeläiset kasvavat paremmin?
tallennettu
Satu
Jr. Member
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #5 : Tammikuu 15, 2010, 20:50 »

 
(Onko) VEGAS hyvä sonni siinä vaiheessa, kun todistettavasti sen lehmävasikat pystyvät tuottamaan lähes samoissa olosuhteissa kuin keskiverto Hereford lehmä ja silti jälkeläiset kasvavat paremmin?

(On)  Hymyilee leveästi

Luin vielä uudelleen ja sanoisin, hyviä kysymyksiä Pekalta?
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 15, 2010, 20:54 kirjoittanut Satu » tallennettu
jyri
Newbie
*
Viestejä: 41


Profiili
« Vastaus #6 : Tammikuu 18, 2010, 06:08 »

Erittäin mielenkiintoista! Nyt päästään asiaan. Meidän pitäisi todella miettiä mitkä ovat meidän jalostus tavoitteet herefordille. Oma mielipiteeni on ongelmaton tuottava lehmä. Jos ajattelee tilannetta suomen tasolla voisin todeta, että syntymäpaino on jalostavissa karjoissa erittäin tärkeä asia tuonti sperman valinnassa kuten myös nupous. Silti tarkkailu eläinten syntymäpaino on ollut hiukan nouseva, kiitos jalostusarvojen. Ongelmattomuus tarkoittaa omasta mielestäni jalostuksessa sitä, että karsitaan sellaiset eläimet, joilla on jotain rakenteellisia tai perinnöllisiä ongelmia/virheitä (rakenne). Ja valitaan myös isät samojen kriteerien mukaan. Syntymäpaino lukeutuu myös tähänkin, ettei tehdä ongelmia poikimiseen. Tuottavuuteen ajattelen kuuluvan todella monia asioita, mutta käytännössä jalostuksessa se tarkoittaa mielestäni oikeaa rehunkäytön ja työn suhdetta tuottoihin. Omasta mielestäni se tarkoittaa herefordilla rehunkulutuksen ja vasikan kasvun suhdetta. Lisäksi siihen vaikuttaa myös rehun laatu/hinta ja vasikan laatu/hinta. Tällä hetkellä olen enemmän pohtinut omalla tilalla teuraseläinten taloutta vierotuksesta teurastukseen, koska olen nyt harjoitellut käytännössä asiaa. Siinä koko tuotantomuodon tulos tehdään, muissa vaiheissa vain siirtelemme rahaa keskenämme, kuten edellä on todettu.

 
tallennettu
Satu
Jr. Member
**
Viestejä: 87


Profiili
« Vastaus #7 : Tammikuu 18, 2010, 12:44 »

Joo-o, mielenkiintoista. Kaikilla varmaan on omia ajatuksia, varmoja näkemyksiä  Hymyilee leveästi Tuosta syntymäpainosta itse aattelen, että suuriraaminen emo jos tekee 30kg:n rimppanan, se ei ole välttämättä normaalia (napanuora, istukka?) ja en suosi sellaisiakaan. Ihan normaalipainoiset hyvin syntyneet vasikat ei se niin kilosta ole kiinni. Vanhempi lehmä tekee isompia vasikoita sen otan huomioon ja on ihan ok. Syntymäpainossa katsoisin aina elinvoimaa, isot, jos veltto vötkylä, ei hyvä ja rasitus emollekin. Rajat on jossakin oltava tietetenkin.

Mielestäni kestävä (osoittanut olevansa sopiva siihen ympäristöön) ehkä 5-7 kertaa elävän vasikan poikinut lehmä pitäisi palkita 1jalostusarvopisteellä ja vaikka 12krt poikinut toisella. Joissakin eläimissä on geenit kohdallaan ja jalostuksen eteneminen, onko se vain kiirettä ja uusia sukupolvia?

Ongelmaton tuottava lehmä? Syksyllä myytiin jal.arvo yli +20 lehmä pokimisen myöhtymisen takia Surullinen  siis eloon.
tallennettu
PekkaLah
Administrator
Sr. Member
*****
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #8 : Tammikuu 20, 2010, 23:56 »

Kun Jyri viittasi teuraseläintalouteen ja ongelmattomaan emoainekseen, niin ajattelin laittaa pari kuvaa hieman erityyppisistä herefordeista.







Mikä on se oikea linja?  Epävarma
tallennettu
Hannele
Full Member
***
Viestejä: 108



Profiili WWW
« Vastaus #9 : Tammikuu 23, 2010, 23:32 »

Pikkusen olen äimänä kun mielestäni Moler (1. kuva)
ja 2.kuva (olisko iso Nortti?) edustaa suht samaa tyyppiä... Ikäeroa on vaan kuvien välissä toista ellei kolmatta vuotta?
Kolmas eli Pilgrim näyttää kuvassa pötikämmältä, eli lyhyemmältä ja paksummalta, kenties myös läskimmässä kunnossa?

Se kuka on paras selvinnee vasta kun herrojen tyttäret ovat poikineet karjoissanne...
Jotain tosin kertoisi sekin jos saisi kuvat myös sonnien äityleistä heti poikimisen jälkeen ja vieroitus vaiheessa, olettaen tietysti että tietäisi myös millaisilla laitumilla ovat olleet... Eli vaikeaksi menee.

Sen "hyvän" sonnin valintakriteerejä kun on loputtomiin...
tallennettu
PekkaLah
Administrator
Sr. Member
*****
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #10 : Tammikuu 24, 2010, 10:25 »

ÄH, ajatus virhe siis numero 2 piti olla Global..

tallennettu
jyri
Newbie
*
Viestejä: 41


Profiili
« Vastaus #11 : Helmikuu 14, 2010, 19:22 »

Nyt on ohitettu Ayrshire näyttely (kokonaan ayrshire yhdistyksen järjestämä) ja emolehmä seminaari. Eli normaali arki palautuu pikku hiljaa ja aloitan taas kirjoittelun täällä. Tähän mennessä kaikki kommentit ovat olleet erittäin hyviä ja kiinnostavia ja toivottavasti pääsemme eteenpäin, koska meidän pitäisi sopia millainen on tulevaisuuden hereford. Tällä hetkellä suuri ongelma on jalostusarvot, jotka ovat liian suuressa arvossa. Rakenne, rehunkäyttökyky, teuras laatu ja kestävyys nyt ainakin puuttuvat kokonaan jalostus arvosta, eli se kuvaa vain syntymäpainon ja vuoden painon suhdetta ja kasvua. Minun mielestä meidän pitäisi keksiä parempia arvoja millä määritetään hyvä hereford. Meillä ainakin parhaan lehmän jalostusarvo on -20. Jos nyt tarkennan sitten minun hyvän lehmän kriteerejä niin ne olisivat: Sopivan kokoinen, hyvärakenteinen,joka vuosi hyvin kasvavan vasikan tuottava ja ilman sorkkahoitoa ja lääkintää ja mahdollisimman vähällä määrällä edullisia rehuja (suhteessa vasikasta saatavaan tuottoon).
tallennettu
PekkaLah
Administrator
Sr. Member
*****
Viestejä: 385



Profiili
« Vastaus #12 : Helmikuu 14, 2010, 22:40 »

Kyllähän niillä kokonaisjalostusarvoilla voi pyyhkiä....... , mutta ne erilliset indeksit on kyllä suht hyödyllisiä. Tosin syntymäpainoindeksi ei kerro poikimahelppoudesta kaikkea, poikimatyyppi tulisi muun maailman tapaan lisätä indekseihin. Onhan dataa kerätty jatkuvasti? Jotkut eläimet saa korkeat jalostusarvot, koska vasikat on 10kg keskimääräistä pienempiä, vaikka olisivatkin vaikeasti syntyviä heikkohenkisiä mollopäitä  Hymyilee leveästi

Voisiko emoroduilla painottaa sitä Jarvoa sinne aikaisen kasvun, maidon ja poikima OMINAISUUKSIEN suuntaan. Jos Herefordeja valitaan aina vaan sen vuodenpainon(toisin sanoen kokjalarvon) mukaan niin ei mene kauan kun ei voida puhua emorodusta..emonorsuista..

Jyri: liekkö se paras lehmä juuri se jonka papereita tutkiessa tuumaa että onko tuo jo NOIN vanha, ei uskois....

tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry:  

MySQL pohjainen foorumi PHP pohjainen foorumi Powered by SMF 1.1.9 | SMF © 2006-2009, Simple Machines LLC Validi XHTML 1.0! Validi CSS!